︎
















Nuño de la Serna

 (s. 1992, Espanja)


Espanjalaisen taiteilija Nuño de la Sernan työskentely keskittyy taiteen ja teknologian risteyskohtiin. Hän muutti nuoruudessaan paljon kaupungista toiseen ja nämä nuorella iällä saadut kokemukset erilaisista elämäntavoista vaikuttavat vahvasti hänen työhönsä nykypäivänä.

Työskentelyssään Serna yhdistää useita taiteenaloja ja hyödyntää teknologiaa oivaltavasti. Hänen teoksensa pyrkivät parantamaan ihmisen ja teknologian rinnakkaiseloa. Serna luo teoksia, jotka syntyvät perustavanlaatuisesta uteliaisuudesta ja käsittelevät monimutkaisia nykyhetkeen liittyviä kysymyksiä. Hänen työskentelymenetelmissään korostuvat luonnonvarojen kestävä käyttö sekä vapaan tiedonsaannin ja -välityksen tärkeys.  

Installaatioteoksessa “Correlation Waves” Serna kysyy, kuinka voisimme tarkastella ilmastokatastrofin inhimillistä kokemusta tulevaisuudesta käsin, koronaviruspandemian antaman perspektiivin kautta. Teos on osa Climate Utopias -festivaalin päänäyttelyä osoitteessa Vesijärvenkatu 20.

︎



Voit kuunnella lisää teoksesta, sen teemoista ja syntyprosessista festivaalin podcastista. Alla olevassa jaksossa Nuño kertoo muun muassa, mistä inspiraatio teokseen syntyi. 








Miia Autio

 (s. 1986, Suomi)



Miia Autio on kuvataiteilija, jonka tausta on dokumentaarisessa valokuvassa. Hän on kiinnostunut vuorovaikutuksesta, keskustelusta ja yhteistyöstä osana hänen taiteellista työskentelyään. Aution teokset käsittelevät usein yhteiskunnan reuna-alueita, näkymätöntä sekä valokuvan ja tiedon olemusta.

Autio on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoilu- ja taideinstituutista sekä Bielefeldin ammattikorkeakoulusta. Tällä hetkellä hän viimeistelee maisteriopintoja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.

Teoksessaan “Geologinen Tarkkailija” Autio käsittelee teknologiaa sekä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden suhteita. Teos on osa Climate Utopias -festivaalin päänäyttelyä osoitteessa Vesijärvenkatu 20.

︎



Voit kuunnella lisää teoksesta, sen teemoista ja syntyprosessista festivaalin podcastista. Alla olevassa jaksossa Miia muun muassa kertoo, miten kiven tai paikan kanssa neuvotellaan.








Ismail Odetola

 (s. 1996, Nigeria)



Nigerialainen taiteilija Ismail Odetola käsittelee monialaisen työskentelynsä kautta sosioekonomisia ja poliittisia kysymyksiä sekä ekologista oikeudenmukaisuutta. Odetola sijoittaa uransa alun Lagokseen vuonna 2015, jolloin hän vaelsi kameran kanssa kaupungin kaduilla ja teki ensimmäiset teoksensa. Hän on myöhemmin suorittanut radiotuotannon opinnot Nigerian kansallisesta mediayliopistossa sekä opiskellut yrittäjyyttä Bocconi yliopistossa Milanossa.

Odetola on saanut työstään useita palkintoja ja tunnustuksia, muun muassa Nasser Bin Hamad International Youth Creativity -palkinnon vuonna 2018. Hänet on vastikään valittu Dogo Residency for New Art in Liechtenstein -taiteilijaresidenssiin, jossa hän tulee työskentelemään vuoden 2022 lokakuusta marraskuuhun.

Teoskokonaisuudessa “Planet” Odetola käsittelee mediarepresentaatioiden ja ilmastotunteiden roolia osana ilmastotoimia ja ekologisen oikeudenmukaisuuden tavoittelua. Teos on osa Climate Utopias -festivaalin päänäyttelyä osoitteessa Vesijärvenkatu 20.

︎



Voit kuunnella lisää teoksesta, sen teemoista ja syntyprosessista festivaalin podcastista. Alla olevassa jaksossa Ismail puhuu ilmastokriisistä ja kertoo, kuinka hän tulkitsee ilmastotunteita työssään.








Jukka Silokunnas

 (1982, Suomi/Finland)



Jukka Silokunnas on kuvataiteilija, joka työskentelee videon, animaation, performanssin, valokuvan ja graffititaiteen parissa. Lapsuudesta asti hän on pitänyt erityisesti kahdesta asiasta: rikkomisesta ja sotkemisesta – lapsena niistä tuli usein toruja, nykyään harvemmin. Hänen työskentelyään määrittää tiivis suhde ympäristöönsä. Työhuoneen sijaan hän hakeutuu välitiloihin, jossa mittasuhteet ja ideat eivät tule seinien rajaamaksi.

Silokunnaksen teoksia on esitetty merkittävissä näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, joissa hän on saanut kunniamainintoja stop motion –animaatioistaan. Tulevaisuudessa hän aikoo jatkaa työtään entropian välikappaleena.



Voit kuunnella lisää teoksesta, sen teemoista ja syntyprosessista festivaalin podcastista. Alla olevassa jaksossa Jukka kertoo, miten hän sai kokonaisen Volkswagen Transporterin katoamaan.  








Sophie Allerding

 (s. 1993)



Sophie Allerding on taiteilija, visuaalinen tarinankertoja ja feministi, joka työskentelee Saksassa ja Hollannissa. Allerdingin käsittelee taiteellisessa työssään identiteettiä, luontoa ja tuntematonta. Hän on kiinnostunut henkilökohtaisuudesta ja saa paljon vaikutuksia omista latinalais-amerikkalaisista juuristaan. Hänen teoksensa sisältävät usein mytologisia elementtejä ja taianomaisista piirteitä, jotka ehdottavat vaihtoehtoisia tapoja suhtautua todellisuuteen.

Allerding käyttää pääasiallisena välineenään valokuvaa. Valokuvauksessa häntä kiinnostaa erityisesti mahdollisuus rakentaa surrealistisia näkymiä välineellä, joka pääasiassa yhdistetään autenttisiin ja totuudenmukaisiin representaatioihin. Tällä hetkellä Allerding viimeistelee maisteriopintojaan Haagin kuninkaallisessa taideakatemiassa.

Teoskokonaisuudessa “Waterland” Allerding katsoo merenpinnan nousua Hollannissa merenneidon silmin. Teos on osa Climate Utopias -festivaalin päänäyttelyä osoitteessa Vesijärvenkatu 20. 

︎



Voit kuunnella lisää teoksesta, sen teemoista ja syntyprosessista festivaalin podcastista. Alla olevassa jaksossa keskustelemme Sophien kanssa merestä, merenneidoista ja valokuvalla vaikuttamisesta. 








Minna Rainio
& Mark Roberts 

(s. 1974, Suomi & 1970, Englanti)



Taiteilijat Minna Rainio ja Mark Roberts tekevät liikkuvaa kuvaa hyödyntäviä installaatioita sekä lyhytelokuvia. Teoksissaan he tarkastelevat muun muassa muuttoliikkeitä ja ilmastokatastrofia niiden aiheuttamien inhimillisten kokemusten ja historioiden kautta. Suurin osa heidän teoksistaan hyödyntää dokumentaarisen fiktion keinoja haastaakseen katsojaa sekä järkyttääkseen aikaan, tilaan ja yhteiskuntaan liittyviä käsityksiä ja rajalinjoja.

Rainion ja Robertsin elokuvia on esitetty laajasti Suomessa, Euroopassa, Yhdysvalloissa sekä Etelä-Amerikassa ja niitä on sisällytetty useiden kansanvälisten elokuvafestivaalien ohjelmistoihin. Heidän uusin elokuvansa voitti Risto Jarva palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla vuonna 2020.

Rainion ja Robertsin uusin lyhytelokuva “To Teach a Bird to Fly” (2020) käsittelee ilmastonmuutosta ja lintujen lajikatoa. Elokuvaa esitetään festivaalin ajan osoitteessa Rautatienkatu 11.



Voit kuunnella lisää teoksesta, sen teemoista ja syntyprosessista festivaalin podcastista. Alla olevassa jaksossa Minna kertoo, miten hän ja Mark päätyivät kuvaamaan uhanalaista lintulajia, ja mitä heidän teoksensa kertoo tulevaisuudesta.